Nonfiktio

V. S. Luoma-ahon kolmas novellikokoelma vie lisääntymiseen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset mustan huumorin alueelle. Tekstit tarkastelevat turtumusta ja siitä irtautumista maailmassa, jonka jatkuminenkaan ei näyttäydy itsestäänselvyytenä. Tavalliset tilanteet alkavat samalla saada absurdeja muotoja.

Lastenvaunujen kanssa kulkeva ihminen päätyy opettelemaan varastamista, ja neuvolahuoneessa nousee esiin pariskunnan kadonnut seksielämä. Myös lukemisen rajat rikkoutuvat, kun lukija kohtaa itsensä kirjan sivuilla. Nonfiktio liikkuu näin arjen yksityiskohtien ja todellisuuden horjumisen välillä; ajalliset kerrostumat sekoittuvat, ja vieraantumisen kokemus saa uusia käänteitä.